Lupaan, että poistamme monimutkaisuuden ostoprosessista verkossa

avatar

Kirjoittanut Lennu Keinänen - 30 toukokuuta, 2013

blog-newOlen turhautunut verkkokaupoista ostamiseen. Erityisesti siihen loppuvaiheeseen. Tilaamiseen ja maksamiseen. Toki rahoista luopuminen ärsyttää mutta erityisesti se, miten vaikeaksi se on onnistuttu tekemään.

Eikö rahoista luopuminen itsessään ole tarpeeksi ikävää - pitääkö myös siihen liittyvä prosessi insinörtätä kuoliaaksi?

Ostoprosessissa on pahimmillaan 8 eri vaihetta aina tuotteen valinnasta ja osoitetietojen syöttämisestä rekisteröitymiseen ja salasanan luomiseen. Olen nämä tiedot syöttänyt jo kymmeniin verkkokauppoihin ja yhteenkään kirjoittamaani salasanaa en muista. En itseasiassa edes muista mistä kaikista kaupoista olen tavaraa ostanut, joka tietysti aiheuttaa hieman harmaita hiuksia kuittien etsimiseen vero-ilmoitusta täytettäessä. Siitä lisää joskus toiste. Miksi siis minut pakotetaan rekisteröitymään verkkokauppaan, kun ainoa mitä siitä saan on yksi muistettava salasana lisää - en useimmiten saa edes hyvin kohdennettua markkinointia.

Maksamisessa puolestaan pitää aina olla mukana pankkien tunnusluvut, joita nykyään myös korttimaksamiseen vaaditaan. Itse käytän useimmiten mieluimmin korttia maksamiseen, koska se tarjoaa sekä maksuaikaa, että hieman lisäturvaa palautuksiin ja muihin mahdollisiin ongelmiin. Lisäksi monissa korteissa on varsin mukavat kanta-asiakasohjelmat, joista kertyy pisteitä - muualtakin kuin CityMarketista tai Stockmannilta.

Sama tunnistautumisvaatimus pätee nykyään lain mukaan myös lasku- ja osamaksupalveluihin. Niissäkin tunnistautuminen pitäisi siis lakipykälien mukaan tehdä pankkien TUPAS-tunnisteilla, jotta voidaan varmistua kenelle luottoa ollaan myöntämässä.

Miksi, oi miksi, asioista on pitänyt tehdä näin vaikeita? Anna niin kerron.

Ensinnäkin nykyinen verkko-ostamisen ympäristö on monilta osin syntynyt perinteisten etämyynnin mallia seuraten. Tuoteluettelo tuli kotiin, siitä valittiin mieleiset tuotteet ja ne kirjoitettiin viimeiselle sivulle, joka sitten postitettiin. Tämä sitten siirrettiin verkkoon. Suurin osa kaupoista näyttääkin täsmälleen luettelon kopiolta, joka tietysti näin reaktiivisten verkkopalveluiden, viihteellisen sisällön ja online-videoiden aikakaudella on aika antiikkista - sitä samaa mitä on tehty viimeisen sadan vuoden ajan.

Toiseksi lainsäädäntö maksamisen ympärillä on kiristynyt ja se asettaa vaatimuksia käyttäjien tunnistamiselle. Ei sillä että vahvan tunnistuksen puute aiemminkaan mitään massiivista ongelmaa tässä olisi aiheuttanut, puhumattakaan muusta maailmasta, jossa parhaiten menestyvät suuret verkkokaupat maissa, joissa sähköisestä tunnistamisesta ei ole kuultukaan.

Selityksistä huolimatta olen joka tapauksessa syvästi turhautunut verkko-ostamisen nykytilaan - vaikeisiin prosesseihin, kankeisiin käytäntöihin ja kaikenlaiseen turhaan säätämiseen.

Lupaan, että tähän tulee muutos!

Lue myös:

Konversio ja 3 kaupankäynnin keskeyttävää kulmakiveä

Tuskan kautta syntyi ajatus: mitä jos verkossa ostaminen olisikin helpompaa?

Paytrail Connect API - mikä se on ja miksi haluaisin sen käyttööni?

Topics: Verkkokaupan UX


Viimeisimmät blogipostaukset

Miten kirjoitat myyntiä kasvattavia tuotekuvauksia?

read more

PSD2 - rintamaraportti

read more

Sirkkatuotteita myyvä Entis: Lakimuutos ja ulkopuolinen rahoitus mahdollistanut volyymibisneksen kasvun

read more