Paytrail

Kuka uskaltaa hyötyä e-urheilun räjähdysmäisestä kasvusta?

Markus Laurio Kirjoittanut Markus Laurio - 22.2.2019

Olimme viime maaliskuussa työpaikan hiihtokeskusreissussa. Katselin matkalla hiihtokisaa pädiltä ja huomasin, että vieressä istunut nuorempi naiskollega katseli Youtubesta, kun joku pelasi minulle tuntematonta tietokonepeliä.

Sama sukupolvien välinen kuilu vallitsee suomalaisyritysten suhtautumisessa elektroniseen urheiluun. Vain vähän kärjistettynä yhtiöjohto on pääasiassa murtsikkaväkeä, kun nuorten massat liikkuvat ihan muualla. Ymmärrystä e-urheiluun – huimassa nousussa olevaan viihdemuotoon ja bisnekseen – ei ole.

Monenlaisia liikeideoita on minunkin verkostoissani viime vuosina pyöritelty, eikä yksikään niistä ole koskenut e-urheilua. Ei, vaikka sitä seuraavat nettistriimien kautta miljoonayleisöt, ja jopa Yle lähettää isoimpia turnauksia suorina lähetyksinä. Joidenkin ennusteiden mukaan e-urheilun huipputapahtumien kansainväliset yleisöt ylittävät tulevaisuudessa olympialaisten ja jalkapallon MM-turnauksen vastaavat.

Pitäisiköhän meidän herätä?

Peliaikarajoituksista ammattiurheiluksi

Ei sinänsä ole ihme, että ennen 1970-lukua syntyneiden ikäluokkien on vaikea ottaa asiaa vakavasti. Mehän emme ole peleihin kasvaneet, jotkut toki myöhemmin sujuvasti niitä omaksuneet. Meille ne ovat olleet lasten leluja, ja monen suhde peleihin liittyykin lähinnä lapsille asetettuihin peliaikarajoituksiin.

Tässä havainnollistuu lyhyessä ajassa otettu iso yhteiskunnallinen askel. Vielä vuosikymmen sitten käytiin laajoja keskusteluja pelaamisen haitallisuudesta, nyt pelit ovat paitsi mahdollinen tie työuraan ja ammattilaisuuteen, myös teollisuudenala, jolta valtiovalta toivoo suuria.

Pelialan tutkimusta tuottava Newzoo julkaisi kesällä raportin, jonka mukaan e-urheilun yleisöt ovat kasvaneet vuoden 2016 noin 160 miljoonasta katsojasta päättyneen vuoden 215 miljoonaan. Newzoo arvioi e-urheilukentän kokonaisliikevaihdon kasvaneen samassa ajassa vajaasta 500 miljoonasta yli 900 miljoonaan, ja vuonna 2021 summa on kiivennyt jo yli 1,5 miljardin.

Silmiinpistävää raportissa on, että alan sisällä suhtaudutaan kasvuun hieman maltillisemmin kuin ulkopuolella – alalla toimivat odottavat vievän vielä 5-10 vuotta ennen kuin e-urheilu on kasvanut bisneksenä aikuiseksi.

Jo nyt alalla työllistyy pelintekijöiden ja ammattipelaajien ohella muun muassa managereita, valmentajia, tapahtumajärjestäjiä, tiedottajia, markkinoijia ja niin edelleen. Lisäksi liepeillä liikkuu harrastajien valtava massa. Ammattipelaajat ovat pieni osa kokonaisuutta.

Tarjolla tarkasti kohdennettua markkinointia

Mitä liiketoimintamahdollisuuksia e-urheiluun sitten liittyy?

Mainitut miljoonayleisöt ovat tottuneet katsomaan lähetyksensä ilmaisten striimien kautta, ja massojen tottumusta vastaan on paha kamppailla. Siksi bisnesmallien on todennäköisesti löydyttävä isossa kuvassa muualta, kuin maksullisista lähetyksistä. Jo nyt selvästi suurimmat tulovirrat alalle tulevat sponsoroinnin ja mainonnan kautta.

Ne alat, jotka ovat suoraan yhteydessä pelaamiseen joko laite- tai ohjelmistotoimittajina, ovat tietenkin jo mukana bisneksessä. Kansainvälisten turnausten sponsoreina on suuryityksiä Intelistä lähtien.

Muille tarjolla on ennen kaikkea poikkeuksellisen tarkasti segmentoitu nuorten ja nuorten aikuisten yleisö. Mielikuvia ja markkinointia siis. Etenkin Suomen mittakaavassa joukkueiden ja useimpien yksittäisten pelaajien tukijaksi pääsee vielä suhteellisen pienellä taloudellisella panoksella.

Silmiinpistävää on, kuinka vanhanaikaisesti täysin uudenlaista urheilumuotoa Suomessa katsotaan. Termistö on vasta kehitteillä ja mediassa pelaajia yritetään väkisin tunkea samaan muottiin hiihtäjien kanssa. Myös liiketoimintamahdollisuuksia osataan toistaiseksi arvioida lähinnä suorassa verrannossa siihen, miten urheiluseurojen kanssa on perinteisesti toimittu.

Urheiluseurat ovat kehityksen välivaihe

Mielenkiintoinen ilmiö on sekin, että e-urheilu saa perinteisessä mediassa näkyvyyttä yksittäisten pelaajien menestyksen ohella ennen muuta silloin, kun olemassaolevat urheiluseurat lähtevät mukaan. Tuntuu, että median mielestä e-urheilusta on tullut uskottavaa, kun esimerkiksi Sotkamon Jymy tai Seinäjoen Jalkapallokerho perustavat oman e-urheilujaostonsa. Äkkiseltään arvioiden sinänsä hieno urheiluseura Sotkamon Jymy ei kuitenkaan voisi olla paljon kauempana toimijasta, joka tekee e-urheilusta kohderyhmänsä silmissä uskottavaa.

Tarkoitus ei ole kritisoida mediaa, se toimii tässä yhteiskunnan peilinä.

Seurat näkevät uudessa tulokkaassa mahdollisuuden lisätuloihin, mutta urheiluseurojen mukanaolo e-urheilussa lienee väliaikainen ilmiö. Ristiriidat lähes kaikkea perinteistä urheilua Suomessa sponsoroivan monopoli-Veikkauksen ja e-urheilussa vahvasti mukana olevien kansainvälisten vedonlyöntiyhtiöiden välillä lienevät väistämättömiä.

Kukaan ei tiedä varmuudella mihin suuntaan e-urheilu kehittyy ja kuinka hurjaa vauhtia. Vielä ehtii mukaan, jos uskoo kohdeyleisön löytyvän e-urheilua kuluttavista massoista.

Lue myös

Joose Vettenranta: Kuluttajat ovat valmiita maksamaan ekologisuudesta

Tunnistaminen verkossa – olenko minä minä?

2019 on mobiilimaksamisen vuosi – kuka voittaa lompakkojen sodan?

paytrail-icon Yleinen